Senkin inspiraatio!

Voi hyvää päivää taas mun kanssani!! Olen yösiivoaja ja järjestäjä ja olen monesti imuroinut tai vaihtanut sisustusta esim. kahdelta aamuyöllä. Tai no en ehkä noin myöhään imuroinut mutta kalusteita vaihtelin. Ja siis ei tuossa vielä mitään, mutta kun minun sisustaminen on sitä sorttia että ensin mietin ja vaihtelen ja inspiroidun kaksi tuntia, vaivun epätoivoon ja viimeisenä palautan kaiken niinkuin alkuperäisessä järjestyksessä. Hyvässä lykyssä olen jopa rikkonut tai tuhonnut jotain ja lopputulos on melkein huonompi kuin alussa:D

Tänään tapahtui juurikin noin. Löysin suomalaisesta kirjakaupasta kertakaikkisen ihanan valokuva-kehys-asian. Suunnittelin sitä eteiseen mutta se näytti niiin ihanalta makuuhuoneessa... Sitten tietysti päätin että noh, jos ei se eteiseen pääse niin jotain minun on sinnekin keksittävä. Ostin Suomalaisesta myös ihania papereita joita suunnittelin aluksi laittavani kyseisiin kehyksiin. No, inspiraatiopuuskassa päätin että hei minäpäs teen niistä eteiseen taulun! Meillä oli kaksi kehystä joihin ajattelin taulun väkertäväni. Ensin tuhosin tohinoissani ensimmäisen taulun lasin, sitten toisen. Sen jälkeen päätin että on minulla ainakin ne kehyksien paksut takaosat jäljellä, tehdään taulu sitten niihin. No eihän siitä mitään tullut. Tällä hetkellä roskiksessa on kahden - ison - taulukehyksen lasit, toisen takapahvi ja tekemäni taulu ei todellakaan ole eteisessä.

Ja eteinen näyttää täysin samalta kuin alussa miinus taulukehyksen lasi :D Onneksi kehys oli muutenkin rikki...

Tällaisen episodin jälkeen on aina hyvä keittää kuppi teetä, hengähtää hetki ja kömpiä nöyränä nukkumaan. Ensi kertaa odotellessa - halusin tai en niin kyllä se inspiraatio taas jossain vaiheessa iskee..! :D

Let's dance my friend!

Moi!

Mä danssailen ja herkistelen samalla, eläydyn aina niin täysillä biiseihin ja sit mun on pakko joko 1) herkistyy ihan sikana ja kylpee rakkaudessa tai sydänsurussa tai 2) riehuu ja pomppii ja jammailla ainaki sisäisesti riippuen siitä kuuntelenko Dear Johnin sound trackiä vai jotain tacataata.

Nyt mä kuuntelen tacataa ja oon hyvis fiiliksissä ^^ Tekee mieli mennä soittaa bongorumpuja tai pomppii sängyllä tai ehkä molemmat !!!

Mitä teille kuuluu? Mä saavuin eilen Pietarista ja oon ihan ihastuksissani ollessani nyt Suomessa. Oli kiva reissu mutta kyllä me kuulkaa sellaisessa luksuksessa täällä elellään ettei tosikaan. Puhdas vesi ja raikkaat vihannekset, mm-mm . Maistu mun tuliaissuklaatki kyllä sen verran hyvälle että jatkossa voisin keskittyä vaan noihin ensin mainittuihin veteen ja vihanneksiin... Ehkä ensi viikolla, eiks se maanantai ole aina hyvä ja perinteinen päivä aloittaa uusi elämä?

Käytiin Pietarissa koko reissun aikana vaan verikirkossa kun ei keretty muualle, mulla on sieltä pari hienoa kuvaa mutta boikotoin kuvien lisäämistä mun koneelle kun mun rakas kuvanmuokkausohjelmani on jotenkin typerästi poistunut tai se ei ainakaan toimi samalla tavalla kuin ennen.

Nyt mä jatkan musiikin kuuntelua ja pakko mennä hyppimään ympäri kämppää! Jonia oottaa riehakas näky kun se tulee kotii =)))

Hyvää lauantaita ystävät!

kuva

Nyt meni hermo !!!!

Argh , eikö _kukaaaaaan_ bloggaaja osaa enää muusta puhua kuin treenaamisesta? Kaikki on menossa salille, tulossa salilta, salilla, tai ainakin miettii tulevaa salikertaa. Niin ja tietysti asiaan kuuluu terveysruokapostaukset, jatkuva liikuntahehkutus, uudet salivaatteet, jnejne. En lue enää blogeja koska saan hullut ahdistuskohtaukset kun joka puolelta tulee vaan ja lähes ainoastaan (..) hehkutusta treenaamisesta.

Asiaan saattaa vaikuttaa hienoisesti se, että en itse pysty treenaamaan tällä hetkellä, mutta en mä kyllä siltikään ymmärrä että miksi siitä salilla käymisestä pitää kailottaa koko maailmalle. Okei - käyt salilla, mitä niin hienoa siinä on että muiden on välttämättä saatava tietää siitä? Ainakaan joka postauksessa. Kyllä, liikunnasta tulee hyvä olo ja ryhmäliikuntatunnit on superkivoja, mutta miksi se pitää kertoa viisi kertaa viikossa?

Ehkä mä vaan oon katkera kun en itse nyt pysty treenaamaan :D Suoraan sanottuna mä varmaan oon katkera just siksi.. Mua vaan ottaa se pattiin niin paljon, ja varmaan siksi tää blogiasia kävi kiehuttamaan niin paljon. :( Oon ite viimeaikoina käynyt reippaammin salilla ja jopa saavuttanut jotakin tuloksia, ja nyt mua painaa suunnattomasti etten pysty jatkamaan heti samalla tavalla.

No, ehkä mun täytyy vaan olla iloinen niiden puolesta jotka saavat treenata. Arvostakaa oikeasti terveyttä, se ei ole itsestäänselvyys että saa joka päivä ilman kipuja tai vaivoja kävellä saatikka treenailla missä haluaa. Yritän itekin muistaa sitä joka päivä ja olla kiitollinen Jumalalle.

Meen syömään ruokaa nytten. Heissan ystävät <3

niin ps. mulla on siis nyt kylkiluiden rustot tulehtuneet enkä pysty sen takia kunnolla liikkumaan. Rukoilun voimalla toivon että parannun.