keskiviikko 27. elokuuta 2014

Synnytyskertomus

(Kirjoitettu pari päivää synnytyksen jälkeen.. :))

Haluan kirjoittaa asiat ylös kun ne ovat vielä tuoreessa muistissa!
Nyt siis synnytyskertomusta, tai oikeastaan pieni muistelu raskausajasta <3

Meidän vauvahan oli todellakin toivottu ja odotettu, ja monesti rukoiltu. Erityisesti muistan rukoukseni luettuani Raamatun kohdan Hannasta jossa hän pitkään hartaasti rukoillen pyytää poikaa Jumalalta, jolloin Jumala kuulee hänen pyyntönsä ja antaa poikavauvan jonka nimeksi tulee Samuel (=poika jota Jumalalta pyysin). Silloin kun tuon kohdan luin, muistan rukoilleeni että jos meille vauva annetaan ja se on poika ainakin yksi nimi tulee olemaan Samuel.

Ja niin minun raskaus sitten alkoi <3 Alussa oli aikalailla pahoinvointia, mutten oksentanut kuin kerran. Oli ihmeellistä että todella olin raskaana ja olin koko raskausajan kova ottamaan stressiä lähestulkoon kaikesta, hölmö minä..! Joka päivästä kiitin Jumalaa jonka sain olla raskaana :) Kokonaisuudessaan raskausaikani meni tosi,tosi hyvin kiitos Jumalalle! Loppuun asti jaksoin liikkua pitkiä lenkkejä eikä komplikaatioita ollut.

Loppuraskaudessa odotus vauvaa kohtaan ja käsitys siitä että hän todella on syntymässä maailmaan alkoi tulla yhä todellisemmaksi. Kun viikko 37 päättyi, aloin joka päivä jännityksellä miettiä että olisiko tänään vauvan syntymäpäivä. Päivät ja viikot menivät ja laskettu aikakin ohitettiin, ja rehellisesti sanottuna aloin olemaan todella kärsimätön.

Sunnuntaina, päivä lasketun ajan jälkeen päätin mielessäni että nyt rukoilen niin kauan kunnes synnytys käynnistyy. Maanantaina kun heräsin, tunsin supistuksia! Ne jatkuivat koko päivän säännöllisen epäsäännöllisinä, mutta illalla lopahtivat. (Käytiin koirapuistossa Vilman kanssa ja oli aurinkoinen sää, näin välihuomautuksena :D!)

Tiistaina tuntui taas aamuyöstä alkaen supistuksia, nyt jo tuntuivat enemmän kuin maanantaina. Olin jo ihan jännityksissäni mutta illan tullen supistukset lopahtivat ja menin nukkumaan "hieman" äkäisenä.... Käytiin illalla ennen 11 Alepassa Jonin ja Vilman kanssa ja sen reissun aikana ei tuntunut supistuksia, olin kyllä kiukkuinen...! :D

No, kävin nukkumaan ehkä n. 12 maissa ja yöllä 3-4 aikoihin heräsin kipeisiin supistuksiin. Otin panadolia, kävin lämpimässä suihkussa mutta supistukset senkuin kovenivat ja olivat jo sellaisia etten niiden aikana pystynyt oikeastaan kuin ajattelemaan kipua. Olin kuitenkin skeptinen ja uskoin että ei se synnytys ala. Soitin ehkä 5-6 maissa kätilöopistolle ja sieltä kysyttiin haluanko odotella vielä kotona vai tulla paikanpäälle. Siinä kohtaa halusin vielä odotella, mutta reilun tunnin (?) päästä alkoi tuntua että nyt en kyllä enää halua odotella vaan lähdetään. Soitin kättärille jossa kätilö sanoi että "älä tule tarkastamaan tilannetta tule synnyttämään" jonka vuoksi (kyllä muutenkin) stressasin lähdössä eniten sitä että meidät käännytetään takaisin kotiin.

No, vietiin kuitenkin Vilma hoitoon ja lähdettiin kohti sairaalaa, ja autossa supistukset oli sellaisia että jouduin kaksinkerroin olemaan takapenkin lattialla. Kättärillä mentiin päivystykseen jossa minut tutkittiin, ja pääsi kyllä sellainen helpotuksen huokaus (hetkeksi ;D) kun hoitaja sanoi että "jooo, 3-4cm auki, pääset synnytyssaliin!"

Synnytyksestä löytyy omat dokumentit, sen jälkeen osastolla muistan ajatelleeni että voisin syödä vauvan kakkaa kun hän on niin täydellinen.

Ja kaksi päivää sitten meidän rakas pieni Samuel täytti 2kk <3 Maailman rakkain pieni poika! <3


(Olipa hän pieni vielä kaksi kk sitten..!! <33 Nyt jo pari kiloa isompi pikkupoika <3)

tiistai 27. toukokuuta 2014

Lomalla!

Heissan!

Ensinnäkin: Rv 37!!! Enää 24 + tämä päivä niin on laskettu aika! <3

En ole hetkiseen kerennyt kirjoittelemaan, sillä on oikeasti ollut aivan kamala kiire koulujuttujen, töiden ja muun elämän hoitamisen kanssa, en vaan yksinkertaisesti ole taipunut blogin puolelle päivittelemään.
Minulla alkoi äitiysloma virallisesti muutama viikko sitten jolloin lopetin työt, mutta koulu jatkui vielä viime viikolle. Nyt on enää yksi kotitentti jäljellä, olen koko eilisen ja myös tänäsen ahkerasti suunnitellut lukemista mutta toistaiseksi on löytynyt toisenlaista tekemistä... Noh, perjantaille asti minulla on armonaikaa, silloin viimeistään on tentti palautettava :-D

Mutta siis niin palatakseni tuohon äitiyslomaan, eilen oli ensimmäinen päivä jolloin oikeasti tuntui lomalta!! Sen kunniaksi lähdettiin Vilman kanssa aamusella lenkille ja puistohengailemaan.

Ihailin kukkia meidän reitin varrella <3 Mun on pitänyt varmaan kuukausi kuvata yksi kasvi mikä näyttää ihan maasta kasvavalta banaanilta, joka kerta ohi kävellessäni harmitellut kun mulla ei ole kameraa mukana. No, nyt kun mulla kerrankin oli kamera niin ne kasvit oli jotenkin ihan rehahtanut niin että niissä oli vaan isot lehdet eikä ne näyttänyt yhtään banaaneilta... Höh!! Mutta heti jos ne palautuu alkuperäiseen muotoonsa ja mulla on kamera aion kuvata ne..!
Ahkeraa opiskelua .. or not, mulla oli nimittäin Vilma hetken vapaana ja jouduin vahtimaan ettei se tee mitään oveluuksia.
Voikukkien keskellä oli iihana kirmata :---) Oikeasti mä kyllä ihmettelen mistä Vilma saa energiansa. Se ei ole valeraskautensa takia syönyt kunnolla viikkoon, mutta esim. eilen me oltiin ulkona aamusta melkein 1,5h, ja illalla käytiin koirapuistossa ja oltiin ulkona myös 1,5 tuntia mutta silti se ei olisi millään malttanut tulla sisälle. Heiteltiin vielä palloa ja se juoksi koirakaverin kanssa. Ihme duracell..

Tänään oon taas ollut kodinhengettärenä ja mm. pessyt vauvapyykkiä <3 Äitiyspakkauksen vaatteet pääsi vihdoin pesuun ja nyt oon melkeinpä kaikki meille annetut vaatteet pessyt.


Tämän kummempaa asiaa mulla ei ollut, mä täällä odottelen vauvaa ja yritän rentoutua ennen H-hetkeä..! Rukoilen ja luotan että kaikki menisi hyvin :)

Hyvää loppuviikkoa juuri sinulle, jos joku tänne vielä eksyy minun juttuja lukemaan!
<3 heidi

maanantai 17. helmikuuta 2014

Iloinen päivä!

Hei ystävät <3

Tänään on ollut kiva päivä, mulla alkoi hiihtoloma, sain tehtyä koulujuttuja ja äsken leivoin jauhottoman suklaakakun ja kauravälipalapatukoita.

Mun on tehnyt lähiaikoina mieli leipoa jatkuvasti, se on jotenkin niin ihanaa ja rentouttavaa puuhaa. <3 Huomaan kuitenkin itse tosi nopeasti fyysisesti kuinka huono olo mulla tulee jos syön liikaa sokeria, ja myös vauvan takia en viitsi överisokeri herkkuja tehdä montaa kertaa viikossa saatikka syödä joka päivä vaikka sokerihiiri minussa niin haluaisikin. Esim. mun rintakehän rustojen tulehdustila (tietze) joka ei onneksi ole ollut pahana, ärtyy jos syön hirveästi sokeria. ((Sokeri pahentaa tulehdustiloja))

Sen takia päädyin tekemään vähän vähempisokerisen suklaakakun. Ei tämäkään mitään överiterveellistä ole mutta ei tarviikkaan! Tein tällä reseptillä kakun. Käytin itse ruokosokeria vähän alle 0,5dl, ja kakku maistukin parhaalta hunajalla maustetun kermavaahdon kera <3 Nam!




Tein myös kauravälipalapatukoita, joihin laitoin ehkä pari desiä kaurahiutaleita, 0,5-1dl tattarihiutaleita, rusinoita, cashewpähkinöitä, hunajaa, kookosöljyä ja tummaa suklaata. Paahdoin hiutaleet uunissa noin 10 minuutin ajan ja lisäsin kookosöljyhunajaseoksen päälle.

Luulen, että laitoin vähän liian vähän hunajaa ja kookosöljyä enkä ehkä saa leikattua noista välipalapatukoita niinkuin oli tarkoitus, mutta sitten vaan syön seoksen myslinä.

Yksi päivä tein myös päärynäjätskiä kahdesta luomupäärynästä, avokadosta ja jääpaloista. Tuli ihan jees mutten varsinaisesti rakastunut tähän.


Mitäs muuta, no, pari päivää sitten pyörähti rv 23 käyntiin ja vauva on jo alkanut potkimaan päivittäin, ihanaa! <3

Tästä tuli nyt aika positiivinen postaus, on meillä toki tässä viikon aikana mm. puhjennut rengas autosta, Jonille tullut melkein 1000euron karhukirje Kelalta ja turkiskuoriaisia löytynyt muutama kotona mutta eikös oo parempi miettiä niitä hyviä puolia elämässä :D

Huomenna otan nokan suunnaksi Kotkan, hyvää loppuviikkoa kaikille! Koklatkaa ihmeessä kakkua jos tekee mieli herkkuja, Joniki tykkäsi vaikka on aika tummasuklainen maku.

Heissan <3

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Dear diary

Priviet ystävät!

Mun lähiaikoihini on kuulunut ensinnäkin kaikkein tärkeimpänä se, että sain viime perjantain nuortenillassa ihan mahtavan boostin mun uskoon ja oon nyt kiitollisempi kuin aikoihin Jumalan armosta, hyvyydestä ja ihan kaikesta hyvästä mitä joka päivä meistä jokainen saa kokea. Ei ole sattumaa että joka aamu me ensinnäkin herätään, saadaan kävellä terveillä jaloilla, nähdä omin silmin ja kokea mitä erilaisempia asioita. Tai vastaavasti saadaan elellä rutiininomaisemmin meidän kaverien, perheen ja läheisten kanssa. Kaikki se on annettu meille yksinomaan Jumalalta, joka huolimatta meidän vastusteluista ja kiittämättömyydestä on jokaikiselle täydellisen ja yksiselitteisen hyvä ja armollinen! Kiitos Jumalalle :) <3

Mä oon elellyt täällä juurikin tuota rutiininomaisempaa arkea, johon on kuulunut mm. lenkkeilyä neiti nakin kanssa, ruoanlaittoa ja koulun alku. Ensi viikolla on myös toinen ultra jota odotan todellakin ihan täpinöissäni!! Kamera on jotenkin jäänyt vähän unohduksiin, ja kuvat jotka mun kamerasta löytyy ovat lähinnä meidän ruoista ja Vilmasta, tosin, niitähän mun kamerasta aina löytyy :D

Tänään tein ruoaksi ihan sika hyvää sweet&sour kanaa, tällä reseptillä, muokkasin sen verran että lisäsin kolme porkkanaa, laitoin 1 rkl normi sokeria ruokosokerin sijaan ja jotain muita pikku muutoksia. Tuli tosi hyvää ja !nopeasti!, kannattaa ehdottomasti kokeilla!! Siitäkin tämä on mainio ruoka että tähän voi heitellä huolettomasti eri kasviksia mitä kaapissa nyt vaan sattuu olemaan, lisäksi tuoretta chiliä, enemmän esim. sipulia omien mieltymysten mukaan yms yms!

Aiemmin viikolla kokkailin lohta sokeriherneiden ja chiliriisin kanssa. Riisiin laitoin melkein kokonaisen chilin mutta ei maistunut kovinkaan paljon. Paistoin tosin itse chilit ensin pannulla enkä laittanut ihan koko palkoa + jätin siemenet lisäämättä, siksi jäi vaimeammaksi maku. Mutta hyvää oli kuitenkin :) Ja kuten kuvasta näkyy meillä ei tosiaan vältellä hiilareita :D Kuvassa on Jonin annos ja siinä siis riisin lisäksi vielä keitettyä perunaa.
Oon myös yrittänyt jättää mun jatkuvaa sokerinmässäystä ja torstaina yritin tehdä ns terveellisempiä suklaamurojuttuja, mutta noh, sanotaanko näin että jatkossa leivon kyllä ihan aidosta voista, sokerista, maitosuklaasta JNE. Vaikka olihan noikin toki ihan hyviä, jopa Joni söi vaikka yleensä se oon vaan mä joka tykkää tummasta suklaasta. Mutta silti. Harvemmin ja herkummin, siinä mun mottoni.
Tällä viikolla nautittiin myös Vilman kanssa antaumuksella hienoista pakkaspäivistä ja kivuttiin mm. pikku kukkulalle. Vilma viiletti ihan täysiä tuolla kinosten keskellä.



Kohta lähdetään taas heittämään lenkki ja sen jälkeen leivon suklaahippukeksejä (maitosuklaasta!! :D) näin sunnuntain kunniaksi.
Oikein mainiota sunnuntaita jokaiselle <3

maanantai 6. tammikuuta 2014

Vuosi 2014

Mitä parhainta uutta vuotta 2014 kaikille! :)

Palataksemme vielä hetkeksi vuoteen 2013 teen pienen historiikin läpikäydäkseni hyvin lyhyenytimekkäästi kyseisen aikakauden elämästäni.

Kokonaisuutena nimesin viime vuoden mielessäni odotuksen vuodeksi, sillä alkuvuodesta aloimme Jonin kanssa odotella josko pieni mäyräkoira saapuisi perheeseemme, monta kuukautta meni jännityksessä että tuleeko pentuja/tuleeko niitä sen verran että me saamme myös omamme, ja kun pennut syntyivät alkoi odotus siitä mikä pennuista meille tulee, ja milloin.

Syyskuun lopussa odotus viimein palkittiin ja 20.9.2013 pieni Vilma sitten meille haettiin. <3 Ja maailman paras, tärkein ja rakkain koira on neiti mäyrästä muodostunut tässä kuukausien vieriessä <3

Muita odotuksen aiheita olivat (eri) tuttaviemme lapset joista toinen syntyi maailmaan kesäkuussa, toinen joulukuussa, ja siskon ja serkun koirat jotka myös liittyivät sukuun alkuvuodesta.

Ja sitten.. :) Se kaikista tärkein odotuksen aihe, joka jatkuu vielä tämänkin vuoden puolella on pienen pieni nyytti, joka tällä hetkellä asustelee täällä:

<3 (rv 16+2)

Meille on siis tulossa vauva <3 
Suunnattoman kiitollisia, ihmetyksissämme ja kaiken kunnian Jumalalle antaen me elellään täällä päivä kerrallaan ja odotellaan rakenneultraa, neuvoloita ja tietysti ajan kulumista kesäkuulle, jolloin on laskettu aika :)

Hyvissä tunnelmissa siis aloitellaan vuotta 2014, ja toivon kaikille onnellista, inspiroivaa, mieleenpainuvaa ja iloista uutta vuotta!! ja paljon rakkautta 
<333

maanantai 14. lokakuuta 2013

Mäyristely jatkuu

Eiliseltä lenkiltä pari räpsyä, Vilma oli niin söppänä kun yritti vaan antaa tassua kun pyysin sitä poseeraamaan.. :D Ihana reppana.. <3 Luuli saavansa herkkuja. Kaksi muuta kuvaa on Vilmusta riehumassa löytämänsä "aarteen" kanssa.. Vilman mielestä yks parhaimmista leikeistä on napata matkaan jotain ja kiitää se suussa ympäri asuntoa tai pihoja. Varsinainen velmuVilma!



 



Vauhdikasta maanantaita teillekin!

maanantai 7. lokakuuta 2013

Pikku Vilma

Muutama viikko on mennyt aikalailla hujauksessa kun kotona viilettää suloistakin suloisempi mäyrispentu.. :) Pusuja ja hännänheilutuksia on päivien kuluessa saatu yhä enemmän kun Vilma on sopeutunut uuteen kotiin ja uusille kotikulmilleen. Nuuskittavaa ja etenkin innokkuutta pikku Vilmunderissa riittää!

Siitä asti kun viitisen vuotta sitten tutustuin Jonin ja Jonin äidin mäyräkoiraan Sanniin, olen ollut lähestulkoon menetetty tapaus mäyräkoirille. Mäyriksissä vain on jotain niin persoonallista, hassua ja hyvälle tuulelle saavaa että kun alettiin miettiä omaa koiraa mäyris oli melkeimpä heti ykkösenä listassa. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että vaihtoehtoina oli mm. labbis, mutta nyt kun Vilma on meille kotiutunut niin olen kyllä niiin tyytyväinen neiti Nakin omistaja ettei tosikaan.. <3 Mäyris on ihan nappi rotu meidän koiraksi!

Tässä muutamia otoksia Vilmasta näiden parin viikon ajalta:

Rahkapurkin syömisen jälkeen asiallisen näköisenä :D:
Ja hieman poseerausta: (Vilmasta ei niin kivaa touhua tuo valokuvattavana oleminen, paljon kivempi riehua ja nuuskia nurtsia)
 Reipas askellus! Etutassun asento on niin mahtava :D
 Kaikenlaiset kolot on mäyräkoiran luonteen omaisesti alkaneet kiinnostaa.. Ei niin kiva seikka ulkoiluttajasta :D
 Vilma hieman pakokauhuisen oloisena :D Mut siinä me ollaan <3 

Sydän <3

lauantai 21. syyskuuta 2013

Meidän Vilma

Voih, hän onpi nyt kotona! <3

Aivan ihana, meidän rakas mäyriksemme. Paras paikka on sylissä, viltti lämmikkeenä ja rapsutukset selällä. Yhdessä päivässä voi pieni mäyrävauva hurmata sydämen!

 Kuvissa pentu näyttää jostain syystä isommalta kuin on, totuushan on se että pää mahtuu pieneen rahkapurkkiin vielä tässä vaiheessa:
 Tässä oli hyvä ottaa päikkärit .. <3:

Nyt me jatketaan unia täällä, huh Vilma on kyllä jo nyt niin rakas. 
<3

perjantai 20. syyskuuta 2013

Hiusjuttuja

Iik pakko tulla kirjottamaan kun jännittää. Näin perjantain kunniaksi kirjoitan niinkin noh en tiedä mitä adjektiivia tähän hain - kuitenkin, kirjoitan hiuksista.

Oon nimittäin joutunut lähes luopumaan mun entisestä vuosia palvelleesta suoristajastani sen siirtyessä eläkepäiville. Etsinkin nyt uutta suoristajaa ja tällä hetkellä Cloud Nine on se mikä mua houkuttaisi... Emmi kysy Nooralta onko se kuullut tuosta ja kerro!! :D

Mun hiukset on tosiaan aina ollut suorat. Siihen asti kunnes ne kasvoi!:D Juuri Jantturaisen kanssa puhuttiin asiasta ja Jannakin kysyi "Siis eikö sun hiukset oo ihan suorat? No, nykyään jos olen mennyt hiukset märkänä nukkumaan, tulos on tämä:

Kuva tältä aamulta

Mustavalkoinen kuva koska vessan valo ei ollut kovin hemaiseva. Ihanaa on siis se että mulla on joskus vähän laineita ja latvat taipuneet, jeee!<3 Mutta totuus on se että jos näillä lähden liikenteeseen, suurin osa suoristuu, osa menee takkuun, etuhiukset sojottaa vähän minne sattuu ja siis sen vuoksi kaipailisin sitä uutta suoristajaa.

Eli jos jollakulla on hyvä suoristajasuosikki, niin kertokaa ihmeessä!

Ainiin ja hiuksista kun nyt puhutaan, kävin kampaajalla muutamia viikkoja sitten ja kerrankin jopa Joni huomasi että olin tehnyt hiuksilleni jotain :D Tyveä värjättiin tummemmaksi ja tukka näytti oikeasti tosi tummalle alussa kun oli tottunut paljon vaaleampaan. Tässä kuvassa ei edes näy kunnolla sitä väriä. 


Rehellisyyden nimissä jouduin jopa ekana päivänä pesemään mun tukan pari kertaa syväpuhdistavalla shampoolla koska olin niin järkyttynyt :D Hahaha. Nyt on hiukset jo paljon vaaleammat ja tykkään. Joku voi miettiä onko fiksua maksaa 100 euroa siitä että hiukset värjätään tyvikasvun värisiksi, noh, niin mietin minäkin mutta oon silti ollut tyytyväinen.

NYT - kivaa perjantaita kaikille, mä luultavasti palailen tässä huomisen tai ylihuomisen paikkeilla asioihin!!
<3 iik!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Newland - Jumala Vailla Vertaa

"Ilon annat sydämeeni
Suunnaton on hyvyytesi
Jumala vailla vertaa"

                                                                                                                                                                                                     
Se pieni ääni joka joskus kysyy sun sisällä että "Mitä jos sittenkin tuolla ylhäällä on joku tai jotakin?"
Mä voin kertoa niin siellä onkin. :) Taivaan Isä joka odottaa just sua. :)

Siunattua keskiviikkoa jokaiselle joka tän sattuu lukemaan!