Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt. Luuk. 10: 21
Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme
rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja
lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1 Joh. 4:10
Ja juuri tämän lempeän rakkaudenvaatimuksen alle on moni kristitty nääntynyt. Vaatimus kun on aivan mahdoton. Se on kova ja armoton, pelkkää lakia. Yksikään meistä ei rakasta Jumalaa luonnostaan, vaan vihaa häntä. Jumalan laki tuomitsee synnit ja lähettää syntiset helvettiin – kuka sitä voisi rakastaa? Evankeliumi ei ole ilosanoma meidän rakastamisen kyvyistämme, vaan jotain aivan muuta.
Evankeliumi on sitä, että Jumala rakasti ensin meitä, joilta kaikki rakkaus puuttuu. Hän antoi Poikansa sovittamaan rakkaudettomuutemme synnin ja kaikki muutkin syntimme. Jeesus sovitti meidät, ei meidän rakkautemme tai sen puute.
"Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle."
Luuk. 18:17
Luuk. 18:17
lähde1
lähde2
lähde3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti