Eilen eräs mäyrämamma oli hyvin vakaasti päättänyt ettei halua lenkille. "Hetkisen" houkuttelun jälkeen mieli myöntyi sen verran että ulos voidaan lähteä - luu tiukasti hampaiden välissä
Luu suussa lenkkeily ei nyt ihan onnistunut, ja vastalauseena Sanni päätti jumahtaa eteisen jakkaran alle. Hampaat irvessä ja luu suussa, tietty mites muutenkaan
Muutamien epäonnistuneiden komennusten ja mun naurujen jälkeen :
Nouuuuu! Älkää viekö sitä luuta!
Sinne se luu kuitenkin jäi ja vihdoin saatiin nokat kohti ulko-ovea, hahaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti